Noniin, viimein sain kuvattua tekeleitäni! Käytin kameran toimintoa, jossa voin katsoa kännykän näytöltä mitä kuvaan ja ottaa sen avulla itsestäni kuvan. Aloitetaan fiilistelykuvalla, kun asettelin kameraa:
Tein aivan ihanan väriset leggingsit Patterns for Pirates Pegleg-kaavalla. Vahva suositus, olen tehnyt jo monet todella hyvät leggarit tällä kaavalla. Seuraavaksi ajattelin kokeilla jotain enemmän collegemaista kangasta leggareiden tekoon. Ulkona kun tosiaan tuli tuo takatalvi, ja olisi mukavaa voida kävellä ja pyöräillä palelematta. Olen myös katsellut kiinnostuneena lämpölycraa Flextexiltä. Katsotaan, milloin intoudun tekemään tilauksen.
Tämän kertaiset leggingsit tein todella ohuesta vihreästä lycrasta, jonka ostin Tallinnan reissulta marraskuussa tai lokakuussa viime vuonna. Sää oli kurja, mutta tuli ostettua vain tarpeeseen ja tosi hyviä kankaita. Nyt taitaa itseasiassa olla kaikki kankaat siltä reissulta tehty! Jess! : )
Muokkasin kaavaa sillä tavoin, että lisäsin vyötärökaitaleen varsinaisen vyötärökaitaleen päälle, ja tein siihen kuminauhasta vyön. Ajattelin, että tällä tavoin voin jättää kumpparin lisäämättä kaikkiin samalla kaavalla ompelemiini leggareihin, mutta saan niihin kuitenkin kumpparin pitämään housuja ylhäällä. Katsotaan, kuinka toimii! Salilla oli eräs henkilö, jolla oli leggareissaan kumpparivyö, ja mietin että se voisi olla parempi vaihtoehto, koska sitten kumpparin ei tarvitse ylettyä pyllyni ympäri. Olen nimittäin melko paljon leveämpi lanteista kuin vyötäröstä.
Yksi mainio asia housuissa on TASKUT! En kestä kaupan leggareita, joista puuttuu taskut.
Pegleg-kaavan ostaessani sain erilaisia vyötärövaihtoehtoja, mahdollisuuden taskuihin, mahdollisuuden lisätä värikiilan lahkeeseen, kolme eri pituutta (biker, capri, leggings) sekä haarakiilan kaavan.
Laitoin taskut mahdollisesti väärinpäin (en ole aivan varma), mutta toimii näinkin. Etenkin, kun lisäsin taskun kaavaan hieman pituutta, eli taskut ovat hyvin syvät. Ei pelkoa, että kännykkä putoaisi taskusta!
Kuvassa näkyy haarakiila (jotenkuten).
On ihanaa huristella saumurilla ja peitetikkikoneella menemään!
Samana viikonloppuna tein mekon Ottobren Gotland-kaavasta (
lehti 5/21, kaava 9). Tai noh, tein version, jonka halusin polttaa. En edelleenkään ole edes vähän tyytyväinen lopputulokseen. Voi olla, että pitää vaan todeta että "nyt kävi näin" ja antaa olla. Voi olla, että rituaalinomainen viskoosikankaan poltto on vielä minulla tulevaisuudessa.....
Tein kaavaan tosiaan sellaisen muokkauksen, että laitoin olkaimet ristiin ja eri puolille kiinni takaa. Jostain syystä oikea olkain meni aivan päin hittoja paikoilleen. Mallasin olkaimet paikoilleen mallinukke-Helenaa käyttäen, mutta valitettavasti edes tällainen varotoimi ei auttanut. Ei voi minkään. Jos jaksan, avaan tuon uudestaan ja irrotan olkaimen ja laitan uudelleen paikoilleen. Olen siis jo kerran joutunut muokkaamaan olkaimia. Alunperin halusin tehdä tuplaolkaimet: ylimääräiset olkainpalat, jotka menevät rinnuksen kohdalta ristiin. Ei toiminut. Ei edes vähän. Silloin oli ensimmäinen tarve polttaa koko roska, ja piti ottaa kahden viikon tauko tämän työstöön. Tänä viikonloppuna kestin sitten ottaa ompeluksen uudelleen työn alle ja irrottaa ylimääräiset olkaimet, tehdä tähän vyön ja kiinnittää vyölle lenkit.
Ylemmässä kuvassa mainio vinkki: tee munuaisenmuotoisten taskujen sijaan U:n malliset taskut ja kiinnitä ulompi taskun kulma vyötärösaumaan nauhalla. Näin vyötärösauma saa kantaakseen taskupussin painon, eikä se vedä sivusaumaa ikävästi alaspäin.
Alemmassa kuvassa näkyy toinen mainio vinkki: ompele sisävuori saumanvaraan kiinni nurjalta ja silitä koko komeus. Näin ulospäin ei näy vuorikangasta eikä myöskään tikkauksia. Simple!
Ja viimeisenä mutta ehdottomana suosikkinani näistä kaikista: dinosaurus college-housut. Jollakin Ottobre-lehden kaavalla nämä tein, mahdollisesti myöhemmin päivitän tähän kaavan. Joka tapauksessa ohje on hyvin simppeli: vain etukpl+takakpl ja saumaan menevät taskut. Vyötärönauha tehdään kääntämällä vyötärö kaksinkerroin. Tikkasin peitetikkikoneella vyötärölle kuminauhakujan jättäen aukon kuminauhan laittoa varten ja sitten vielä lisäsin vyötärölle nauhan lisäkiristystä varten. Lahkeensuut päättelin harmaalla resorilla.
Ylemmässä kuvassa näkyy kangas, joka on maailman hellyyttävintä dinosauruskuosia. Taitaa tosin esittää jonkinsortin camoa, mutta en anna sen häiditä.
Alemmassa kuvassa näkyy taas tämä maailman paras tapa tehdä paikallaan pysyvät ja huomaamattomat taskut. Jälleen överi-isot, jotta kännykkä varmasti mahtuu mukaan. Kirjaa näihin ei valitettavasti taida mahtua.
Ylemmässä kuvassa näkyy peitetikkikoneella tekemäni kaunis kaksoisommel. Vähemmän kaunista on sen sijaan se, että toinen sirkkarengas repesi irti jo nauhaa sen läpi pujottaessani. Ilmeisesti oli hieman liian paksua nauhaa. En kuitenkaan jaksanut väkivalloin irrottaa paikallaan pysyvää sirkkarengasta, joten päädyin ompelemaan reiän reunat käsin siisteiksi vaaleansinisellä langalla.
Alemmassa kuvassa näkyy vaaleansininen piilovetoketju. Olen äärimmäisen tyytyväinen siihen, kuinka hyvin näiden housujen taskut onnistuivat. Piilovetoketju on todellakin nimensä arvoinen! Minullahan on siis Pfaffissani piilovetoketjujalka, sitä ilman en voi olla ompelija.
Noniin, nyt on viimein päivitetty! Meinasin tehdä uuden päivityksen heti edellisen päivityksen jälkeisenä päivänä, mutta ajattelin että turha niin nopeasti tehdä uutta. Joten menetin momentumin ja mielenkiinnon. Voi siis olla, että näillä ADHD-aivoilla on vain taottava kun rauta on kuuma.
Positiivisena asiana mainittakoon, että näiden kuvien ottaminen ja muokkaus vei vain muutaman lyhyen hetken, joten tämä kokemus oli mitä motivoivin. : )
