silkkilampi

 Mikä onni voida tehdä etätöitä! Kävin kävelemässä Vartiosaaressa maanantaina, joten päätin keskiviikkona aamulla lähteä ulkoiluttamaan kameraa, sillä sääennusteen mukaan oli tulossa aurinkoinen päivä. Siellä olikin sitten ennen kahdeksaa aivan mieletön usva auringonnousun kaverina.  Kun olin saanut tarpeekseni usvan kuvaamisesta, siirryin Vartiosaareen, jossa kävelin pitkän matkan ja löysin sekä metsäkirkon, että puuhengen: Hänellä on aivan selkeästi naama, eikö totta? Käveltyäni ympäri saarta oli jo täysi auringonpaiste ja lumi helmeili upeasti, kuten tässä kuussa kuuluukin. Taivas oli kirkkaan sininen ja puut sitä vasten näyttivät aivan mielettömiltä. Saari oli täynnä toinen toistaan hienompia mäntyjä ja oli siellä muitakin puita. Ja ihania pikku käpysiä! Sain myös otettua videota, mutta katsotaan, milloin saan ne editoitua mihinkään kuntoon. :)

 Olen aina rakastanut valokuvausta. Nuorena kuvasin metsää, puita, kiviä, lehtiä ja eniten itseäni sekä koiraani. Silloin käytössä oli Minolta-kamera linssillä, jota ei ehkä edes voinut vaihtaa - tai sitten emme vain perheenä edes tienneet moisesta mahdollisuudesta. Isäni käytyä Amerikassa hän toi sieltä Canonin Rebel -kameran (en muista, mikä sama kamera oli Suomen markkinoilla, enkä aio googlata). Silloin aloin jo hieman hankkia enemmän ymmärrystä kuvaamisesta. Luulen, että en vielä siihenkään hankkinut lisää objektiiveja, mutta muistaakseni se oli ensimmäinen Canon, johon hankin etälaukaisimen.  Olen usein miettinyt jälkikäteen, miten vaativia kuvia olen onnistunut itsestäni ottamaan pelkkää etälaukaisinta käyttämällä. Muistan toki, että harvoin kuvat tarkentuivat oikein - ymmärrän nykyään paremmin, miksi ajastinta käyttämällä kuva yleensä tarkentui ovenkarmiin eikä minuun. Itsehän olin laukaisinta painaessani kameran takana! No, nykyään otan vähemmän taiteellisia omakuvia ...