Tarroja ja hyötykasveja

 Olen jo vuosien ajan tehnyt itse tarroja. Etenkin, kun huomioi, kuinka kalliita aidosti hienot tarrat ovat, olen huomannut paremmaksi tehdä ne itse. Toki, jos pitäisi ostaa kaikki välineet, ei tarrojen tekeminen itse tulisi halvemmaksi. Mutta koska minulla on ollut Canonin TS6051-printteri jo vuosikymmenen, tarrojen teko ei ole vaatinut uutta alkupanostusta. Alunperin hankin printterini valokuvien tulostusta varten. Joskus hamassa nuoruudessani minulla oli valokuvaprintteri, johon sai oikeita valokuvapapereita. Siis valmiiksi oikean kokoista paperia. Valitettavasti laitteessa oli se perusominaisuus, että tietyn päivämäärän jälkeen se vain lakkasi toimimasta ilman varsinaista ongelmaa. Enkä löytänyt kyseisen printterin hajottua enää toista samanlaista. Nykyisen printterin PITÄISI osata tehdä tulosteita myös pienemmille papereille. En kuitenkaan osaa tulostaa kuin A4-kokoiselle paperille. 

No, mutta. Kuitenkin. Yritin löytää kivoja kuvia tarroja varten, ja kävin läpi kaikki koneellani jo olevat ilmaiseksi Design Bundlesta lataamani kuvat. Sitten varmistin, ettei Design Bundleen ollut tullut lisää kivoja ilmaisia kuvioita, muutamia löytyi ja latailin ja laitoin koneelleni. Kuitenkaan en millään löytänyt juuri täydellistä kristalli-kuvaa. Pohdin, voisinko tehdä sellaisen itse. Yritin ensin piirtää Wacomin M-kokoisella piirtopöydällä, mutta en ole kovin tottunut piirtämään sillä, ja lopulta totesin, ettei oikein onnistu. Päätin tehdä ensin vesiväreillä ja peitemateriaalilla yritelmän, mutta lopputulos ei ollut varsin vakkuuttava.

vesiväreillä maalatut kristallit

Lopulta päädyin piirtämään ääriviivat lyijykynällä tussauspaperille. Väritin kristallit Promarker-tusseilla, jotka käyttytyivät varsin hyvin tussauspaperilla, vaikka kyseessä olikin se halvempi ja ohuempi Reflex-merkkinen - ostin joskus 2020 kahta eri vahvuutta tussauspaperia. Seuraavaksi lisäsin reunat 08 Micron-kynällä ja yksityiskohtia 005 Micron-kynällä, ja lopuksi vielä muutaman lisäyksityiskohdan valkoisella geelikynällä. 

käyttämäni työvälineet: Promarker-tussit, Micronit ja tussipaperi

Sitten skannasin kuvan mainitsemallani printterillä (siinä on siis skannaus, kopiointi ja tulostus, kuten kuuluukin) ja siirryin jatkamaan Photoshopin puolella. Muokkailin kuvan värejä, poistin taustan (tällä kertaa tekoäly ei osannut poistaa edes osaa taustasta, ja päätti sen sijaan poistaa osan itse kuvasta, joten kumitteluhommiksi meni - ja just kun olin laittanut Wacomin takaisin laatikkoon, enkä jaksanut ottaa uudelleen esiin...). Tummensin kristallien ääriviivoja kynätoiminnolla painaen ensin viivan aloituskohtaa ja sitten shiftiä ja viivan lopetuskohtaa, saaden suoremmat reunat tarran kristallille verrattuna piirtämiini jälkiin. Päädyin tosiaan tekemään kuvan käsivaralta alunperin, mutta ehkä sitä voisi ihan käyttää viivotinta tällaisissa hommissa.

kuvassa kaksi tarraa ja alkuperäinen piirros, alkuperäinen piirros tarkentuneena

kuvassa alkuperäinen piirros ja suurempi tarra, tarkentuneena tarraan

Lisäsin kuvion jo aiemmin sommittelemalleni A4-pohjalle (300dpi), ja pistin sen tulostumaan Epsonin tarra-arkille. Pyrin laittamaan mahdollisimman valokuvamaiset asetukset tulostukseen, ja tulostusjälki oli varsin upeaa! Tarroihin tuli ihana mattapinta. Printtasin tämän kristallin kahdessa eri koossa, ja isompi niistä pääsikin jo koristamaan päiväkirjani sivuja. Tämä pieni harjoite sai piirustusintoni kohoamaan! Toivottaasti saan nyt sitten tehtyä kivoja kuvia, joita voi käyttää tarroihin.

Toinen hyvää mieltä antava asia tässä kesällä on ollut parvekkeen hyötykasvit. Minulla on parvekkeella erilaisia yrttejä, parvekekurkku, tavallinen tomaatti ja kirsikkatomaatti, sokeriherneitä sekä pinaattia. Harmikseni en osaa edelleenkään käyttää yrttejä. Kai se sieltä vielä joskus tulee. Uuden-Seelannin pinaatti sen sijaan on ollut kovassa käytössä! Niin hyvää leivän päällä, aivan kuten työtoveri vinkkasi!

kuva hyötykasveista parvekkeella

Tomaatit eivät vaan millään meinaa kypsyä, kun on ollut yllättävän viileää. En ole ilmeisesti yksin tämän ogelman kanssa, sillä Karhulan torilla on ilmeisesti myös ollut melko vähäisenlaisesti tomaattia tarjolla. Olen saanut kyllä jo yhden kirsikkatomaatin syödäkseni, ja kaksi vaikuttaisi olevan melko valmiita jo. Olen myös syönyt kesän ensimmäisen itsekasvatetun kurkun. Kyseessä on jokin "patiokurkku", eli ne ovat melko pieniä ja hellyyttävän piikikkäitä.

lähikuva lähes kypsästä patiokurkusta

lähikuva vasta kypsyvästä patiokurkusta

Tomaatteja on kuitenkin huima määrä, vaikka ne eivät meinaakaan kypsyä. Olen leikellyt tomaattien varkaita ja ylimääräisiä oksia tunnollisesti, antanut vettä ja lannoitetta. En malta odottaa, että ne kypsyvät viimein! Kyllä ne ovat niin suloisen pieniä alkuun, kunnes niistä kasvaa ihan oikeita tomaatteja.

lähikuva tomaatinraakileesta ja isosta tomaatista

kuva molemmista tomaattipuskista