silkkilampi

Tänään on hieno päivä. Heräsin silmät kirkkaanpunaisina ja umpeenmuurautuneina. HOW NICE. Sittemmin olen lähinnä potenut kamalia oloja. Ja vähän kirjonut ja ommellut, mutten läheskään niin paljon kuin oli suunnitelmissa. Kävin Karhulan Kirjastossa ostamassa uskomattoman ihanan pinkan Burda-lehtiä. Nämä ovat PARHAITA vaatelehtiä :) Koska suunnittelin tekeväni Dark Markettiin paitoja kuvioimalla niitä kirjonnan lisäksi valkaisuaineella. Teemukin sai kokeilla, ja teki ehkä makeimman kuvion :) Nyt on romanttinen illallinen kynttilänvalossa.. Kynttilät takassa ovat ihania. Ja nyt kunnolla Bonesin pariin :)

Enää pieni hetki että olen myymässä tavaroita Tampereen Vapriikissa Dark Marketissa (7.7. Lumouksen yhteydessä järjestettävä myyntitapahtuma). Nyt siis kirjontakone laulaa ja Laura stressaa. Tänään olen yrittänyt tehdä itselleni vaatteita sinne, että en näytä ihan keneltä hyvänsä myydessäni tuotteitani. :) Kokoajan tuntuu kuumeiselta, nenä vuotaa ja on muutenkin huono ja päänsärkyinen olo ilmassa leijuvan matalapaineen (ukkosentuntua..) johdosta. On siis vähintäänkin sääli, etten ehdi pitämään nyt pientä lomaa ja potemaan kipuja pois. Näillä mennään! Päivän niistosaldo: Ja mitä tässä kirjoutuu? Enpäs vielä paljastakkaan ;) Tässä vähän esimakua Dark Markettiin tulevista tavaroista: Ainiin, tänään sain puhelun, jossa selvisi että olen viemässä jotakin määrää tavaroita myyntiin meripäiville! Ihan jees, saa ihan riittävästi mainostusta itselleen moisessa tapahtumassa :)

Tälläistä tällä kertaa. :) Tein TODELLA makean kirjontakuvion. Alusta loppuun by me. Mitäs siihen sanotte? ;)

Sain siis Urban Threadsilta pupun. Niillä oli neljän vuoden pystyssäpysymisen kunniaksi vaikka mitä siistejä arvontoja, ja minä voitin pupuarvan! Ne, jotka eivät ymmärrä Monty Pythonin päälle saavat lopettaa lukemisen välittömästi. Ne, jotka ymmärtävät nerokkaiden brittien vitsejä tietänevät hampaikkaan pupun. Juuri se, joka hyökkää kaulaasi ja puree sen yhdellä näykkäisyllä katki! Kyllä kyllä, se pupu joka oli Quest for the Holy Grailissa. SIITÄ pupusta on tehty pehmolelu! Mikäli olet vannoutunut Monty Python fani, tässä ei tullut uutta tietoa. UT:n tyypit omaavat vain kieroutuneimman ja parhaimman maun oikeastaan kaiken suhteen, ja heidän toimistollaan itseasiassa asustelee yksi kappale hampaikkaita pupuja. Se on monissa tutoriaaleissa mukana, ja se mainitaan erikseen henkilöesittelysivuilla . Minulla on nykyään omani, ja se tulee ihan hyvin toimeen neulatyynyni kanssa. Neulatyynyni on vähänniinkuin se tärähtänyt setä, joka jokaiselta löytyy. Se virnuilee kokoajan.

Eli Emilie soi, ja Laura väsää kaikkea. Tällä kertaa olin tekemässä ns sling bagia, mutta elämä tuli tielle, eikä se ole vieläkään täysin valmis. Kuvia tekemisestä saatte silti. Eli siis, ostin aivan ihanan herkullisia kirjontakuvioita (joita aion käyttää myös myyntituotteissa, hox!) Urban Threadsilta ja kirjoin niitä valkoiseen puuvillakankaaseen. Sen jälkeen upotin kankaanpalat teeveteen, johon vielä mieheni ehdotuksesta lisäsin punaviiniä. Koska sinne meni mukaan punaviiniä, oli tulos minun makuuni ihan vähän liian punainen. Noh, kai mä selviän tämän kanssa. Kuvassa värjäyksen lopputulos, ja Amerikasta (UT:n blogista) voittamani Beast of Caerlbannog, joka auttaa minua vastedes jokaisessa kirjontaongelmassani (ja syö sakseni, etten niitä enää löydä). Kuvassa näkyy myös yksi pussukoista, joka on tulossa myyntiin Dark Markettiin 7.7. Tampereelle (Lumous-festarin yhteydessä oleva myyntitapahtuma). No, mitä muuta tänne kuuluu kuin kirjontakoneen ääniä? Piti pistää puska sileäksi ...

Ei ehdi tekemään mitään. Ihan uskomaton tunne, kun on tottunut siihen että on 3-5 vuoroa viikossa ja ne ovat 4-6 tunnin mittaisia ja yhtäkkiä onkin 5-6 vuoroa viikossa ja ne on 6-9 tunnin mittaisia. Pää ei ihan oikeasti meinaa kestää. Ei tässä muuten, mutta ihan oikeasti olisi kiva jos kerkeisi tekemään omia asioitaan. En ymmärrä ihmisiä, jotka selviävät ihan oikeista päivätöistä. Tosin, niillä harvemmin on sitten ihan näin paljon kaikkea kuin minulla (ts en lähinnä ymmärrä miten voisi pyörittää firmaa samalla kun on jossain muualla päivätöissä, mutta niinhän varmaan aika pirun harva tekee, ja jos tekeekin niin todella lyhyen aikaa..) Tämä stressin määrä on melko sietämätön. Minulla on täällä seuraa! Minu mies muutti kesäksi nurkkiin. Tein sille oman musiikkihuoneenkin :) Se voi paeta sinne soittelemaan, kun itse pakenen omaan huoneeseeni kirjomaan. That's the deal. Nyt tekee mieli paeta miehen luo, sillä ensimmäinen kirjonta ei onnistunut siksi kun kangas ei ollutkaan juuri kohd...

Bertassa senkun tapahtuu! 4.5. aloitti näyttelynsä Markku Metso . Hänen upeat graafiset työnsä ovat Bertassa 29.5.2012 asti näytillä - JA OSTETTAVISSA! Jos pidät taiteesta muttet ole varakkaimmasta päästä, voit ostaa kuvia POSTIKORTTEINA 1,5e/kpl. How nice! Ja minähän ostin. Ja pakko ostaa muutama lisää, ei tästä tuu muuten mitään. Itse Metso miettimässä jotain hienoa: Itse saavuin paikalle hieman myöhässä. Kutsussa luki avajaisten olevan 15-18, mutta klo 17 oli jo soitot soiteltu. VÄÄRYYS! Aikainen mato ja sillai. Tässä kutsu, sanasta sanaan: Taidenäyttelyä puskee. Kuvia katsottavaksi silmällä ja avajaisissa äänitaidetta kuunneltavaksi korvalla. Kuvat tarjoilee taiteilija Markku Metso ja äänet esittää Riders Of The Lost Current ( Jonne Pitkänen & Markku Metso) Joten elämyksiä olisi ollut vieläkin enemmän, mikäli olisin ollut aiemmin paikalla. Noh, eipä tuo mitään. Siellä oli vielä After Eight-suklaita, uskomattomia hedelmäjuomia ja hemmetin hyvää seuraa. Nauroin ratketa...

Toiminimi Susitaika piti siis ensimmäisen Designlauantain Bertassa. Kyseinen tapahtuma pidettiin tällä kertaa noin kahden viikon varoitusajalla, ja paikalle eksyneiden määrä oli ihan OK, ottaen huomioon kuinka uusi juttu Bertta kuitenkin Kotkassa on. Suurin osa paikalle pistäytyneistä oli tuttuja, mutta hauskasti Berttaan eksyi myös yksi mukava tyttönen Helsingistä. Hän oli lähtenyt roadtripille siippansa kanssa, ajatuksena "Missä ei olla ennen käyty?" ja kaikista paikoista Kotkassa hän päätyi MEIDÄN MESTAAN! Otettiin tämä mukava ihminen avosylin vastaan ja vaihdettiin Kotka-tietoutta hänen kanssaan. Ei, meillä ei ole yliopistoa. Ei, meillä ei voi opiskella mitään kulttuuriin liittyvää, ellei puhuta erillisistä opistoista, kansanopistosta tai peruskoulun ja lukion kuviksentunneista. Niinpä. Koskapa Bertassa ei ole erikseen paikkoja mihin ripustaa näytteille vaatteita, enkä omista niin montaa mallinukkea (minulla on vain Helena), laitoin monen monta hengaria roikkumaan...

Onpas taas kulunut pitkä aika, kun olen päivittänyt juttuja. ÄH! En osaa. Toiminimelläni oli siis tosiaan Designlauantai Cafe Bertassa 28.4. ja siitä kerron tarkemmin sille varatussa postauksessa. Jonka varmaankin kirjoitan Ihan Kohta ;D Oli sinänsä nihkeä ajoitus, että tosiaan muunmuassa koira kuoli juuri samaisena viikkona. En siis saanut juurikaan uusia asioita tehtyä Designlauantaita varten. Ei sinänsä haitannut menoa, ja veinkin lähinnä vaatteitani sinne näytille. Viikolla 16 lähetin kitaristille sukat, jotka sain valmiiksi. Se ohimennen sovitti toista valmiina ollutta sukkaa ja sanoi että se sopii. Joten päätin antaa ne hänelle. Tietysti vähän koristeltuina... Taidan jatkossakin vain kirjoa käsin neuleisiin juttuja, kirjoneuletta en vieläkään ole onnistuneesti saanut tehtyä.. :( Designlauantaita edeltävänä viikonloppuna kävin Jkylässä taasen kääntymässä. Oli oikein hyvä viikonloppu! Ilmestyin ilmoittamatta kitaristin ovelle ja yllätys oli melkoinen >:) Sitten, koska kit...

Viimein tuli aika Jessen poistua tästä maailmasta. Tämä kirjoitus on siis omistettu Jessen muistolle. 16.4.1997 syntyi Hiekkakankaan kennelissä ihastuttava uroskoira. Sääli vain, kaikki olivat varanneet kyseisestä pentueesta narttuja, mutta pentueeseen syntyikin yhdeksän urosta ja yksi narttu! :D (kiinnostuneille; tässä on Jessen tiedot ) Tämän takia kennelissä odotti kaksi urospentua vailla omia ihmisiä. Kahdesta tuhisijasta valitsin solakamman, kauniin urospennun, jolla kuulemma oli "paremmat kulmat". Toverilla oli uskomattoman lyhyt ja pehmoinen turkki pentuna, kuvasta tekee oikein mieli alkaa rapsutella! :) Jesse oli jo pienestä pitäen uskomaton naurattaja, ja sillä riitti huumorintajua paljon pidemmälle kuin kellään muulla meidän perheessä ;D Jaria nauratti kuvanottohetkellä kovastikkin tilanne! :D Jessehän on pennusta asti ollut perheenjäsen, kuten meidän perheessä kaikki koirat. Se oli Minun Koirani, sain sen 10-vuotiaana. Yhteistä taivalta oli siis se viitis...