Luontokuvia
Olen aina rakastanut valokuvausta. Nuorena kuvasin metsää, puita, kiviä, lehtiä ja eniten itseäni sekä koiraani. Silloin käytössä oli Minolta-kamera linssillä, jota ei ehkä edes voinut vaihtaa - tai sitten emme vain perheenä edes tienneet moisesta mahdollisuudesta. Isäni käytyä Amerikassa hän toi sieltä Canonin Rebel -kameran (en muista, mikä sama kamera oli Suomen markkinoilla, enkä aio googlata). Silloin aloin jo hieman hankkia enemmän ymmärrystä kuvaamisesta. Luulen, että en vielä siihenkään hankkinut lisää objektiiveja, mutta muistaakseni se oli ensimmäinen Canon, johon hankin etälaukaisimen. Olen usein miettinyt jälkikäteen, miten vaativia kuvia olen onnistunut itsestäni ottamaan pelkkää etälaukaisinta käyttämällä. Muistan toki, että harvoin kuvat tarkentuivat oikein - ymmärrän nykyään paremmin, miksi ajastinta käyttämällä kuva yleensä tarkentui ovenkarmiin eikä minuun. Itsehän olin laukaisinta painaessani kameran takana! No, nykyään otan vähemmän taiteellisia omakuvia ...