silkkilampi

Okei, tässä postauksessa ei ole yhtäkään kuvaa. Ajattelin vaan vielä pistää tänään ajatuksia ylös. Tänään nimittäin päädyin tekemään sen, mitä olen nyt jo pidempään halunnut tehdä: siivosin linkit craftster.orgissa postauksistani toimiviksi. Samalla huomasin, että haluaisin saada KAIKKI linkit toimimaan ja sitä varten pitäisi lisätä vanha kansio takaisin kotisivuille. Joten! Nyt siellä on taas www.susitaika.com/Project_management -sivusto. Kyseessä on KyAMKissa tekemäni kurssi, josta sain täydet pojot. Se on vanha, mutta varsin inspiroiva tekele. ELI. Loppujen lopuksi tästä innostuneena päätin, että voisin aloittaa vastaavan projektin taas. Kankaita nimittäin on pirusti liikaa, tekemistä riittää, aikaakin olisi, mutta en saa jotenkin itsestäi irti. Pahinta on tietty se, että pitäis saada irti siksi, kun olisi markkinatkin tulossa - kaksin kappalein. Pitäisi siis päästä tekemisenmakuun, että olisi myytävääkin, kattaakseni paikkavuokrat! Suunnitelmana on siis kirjata edistymistäni tääll...

Noniin, sain viimein käytettyä metikössä miun honeystoveani, ja saatiin paistettua makkarat sen tulella. Ei toiminut yhtään niin hyvin kuin paistinpannun käyttö ruokaa tehdessä stovella. Löytyi myös ehkä kauden viimeinen leppäkerttu.. :> Valoniityn tallilla on tullut käytyä ihan jatkuvalla syötöllä. Siellä onkin kivasti ollut kamera (ja koira :D) aina mukana, ja uusia heppojahan siellä on, ja uutta seinää. Kävin Vapun kanssa tunnin maastolenkillä: Tallilla on uusina tyyppeinä tinkeri Manu ja shettis Jimi: Ja tänään kävin ottamassa kuvia siitä, kun Outi treenasi Bicoa: Enemmän kuvia on nähtävissä Valoniityn tallin FB-sivuilla, joten kannattaa tykätä!! ;)

Noniin! Kaikkea kivaa on tapahtunut :) Olen muunmuassa käynyt ratsastamassa ekan kerran äksidentin jälkeen. Meni ihan hyvin vaikka pitikin kestää kokonainen tunti ja kohti juoksevia heppoja ja kuljin jopa ravia ja laukkaakin! Tunti muuten oli aika järkyttävä kokemus, sillä olin maneesissa neljän tai viiden muun ratsukon kanssa. Oli todella ahdistava tunne kulkea laukkaa muiden laukkaavien seassa, kun pelotti kokoajan että joku tulisi päin. Tottakai se oli sinäsä täysin irrationaalinen pelko, olivathan kaikki muut tottuneita kulkemaan niin pienessä tilassa niin lähekkäin. Mutta tuntematon heppa alla kaikki tuntuu miljoona kertaa pelottavammalta, kun on vielä vieras paikka. Sitä ennen käytiin Talli Witherslakessa kattomassa meininkejä. Tarkoituksena oli ottaa paljon kuvia hepoista ja lähettää "onnistunut otos" 1.10. mennessä kilpailuun. Ja hitot! Meillä oli Visan kanssa niin hauskaa, että tallilla meni pari tuntia, sitten mentiin paistamaan makkarat luontoon (ahh, Visa toi HYV...