Jilla

Ainiin! Siis tosiaan. Pennuille kuuluu hyvää, ja jouduin jo ekan viikon aikana menemään pelkäämään niiden henkien puolesta. Tosiaan Lindan ja kasvattajan piti kävästä kaupoissa ja sillä välin jonkun piti vahtia, ettei pennuille käy mitään. Tuijotin niitä ihan paniikissa koko ajan ja tuuletin tunteella kun Linda ja kasvi saapuivat, eikä kukaan ollut kuollut ! :D Kamalaa olla vastuussa monesta pienestä elämästä. Yhden pienen elämän pystyn huolehtimaan (senkin välillä vähän kyseenalaisesti ;), mutta 7 on jo liikaa! Heikinkin kanssa pelkäsin kokoajan, että se menee rikki. Sillä oli tosin pentuna tapana huutaa niin maan perkeleesti ilman minkään sortin syytä! Joten sinäsä. Nykyään se ei onneksi turvaudu puudeli-itkuun kuin hyvin harvoin ja valituissa tilanteissa ("KATTOKAA MITEN TÄÄ NAINEN PAHOINPITELEE MUA!!!!", ja sitten sitä irrottaa otteensa koirasta silmät ammollaan ja muut katsovat paheksuen, vaikka pidin sitä vain vähän niskanahasta kiinni.. :D) Onhan tuo tosin pari vierastakin säikäyttänyt. Ovat yrittäneet kävellä Heikin ohi niin yhtäkkiä sattuu niin maan perkeleesti. Ei tosin ole onneksi kuin pari kertaa tapahtunut. Mutta joo. :) Kun ei ollut tuosta Jillan synnytyksestä yms uutta mainintaa niin aattelin laittaa. Ja niin, pennuthan syntyivät juuri sinä päivänä kun oli aavisteltukin :)