silkkilampi

Nukuin aivan poskettoman pitkään. Sitten välittömästi ylös noustuani lähdin viemään koiraa ulos, ja se olikin tosi kivaa. Aluksi ajattelin mennä lenkille tuonne katuja pitkin, mutta sitten tajusin että siellä saattaisi olla ihmisiä jo liikkeellä, joten lähdettiin metsään niin koiraa pystyi pitämään vapaana. On jotenkin mäheetä, kun elukka juoksee max 20m päähän, kääntyy katsomaan minua, ja vastauksestani riippuen joko tulee takaisin morjestamaan minua tai jatkaa matkaansa. Kokeilin myös "Paikka!"-käskyä pariin otteeseen, hyvin meni :) "Odota" on myös hyvin hallussa. Se on kuten "Paikka", mutta ei niin ehdoton. Ajatuksissa olisi lähteä kohta kokeilemaan TOKOa viimein ryhmässä. Olen nyt vuoden, tai ylikin, halunnut päästä ryhmään, mutta ainoa oikeasti hyvä ryhmä on täynnä.. Kaverin koiran jäätyä äitiyslomalle hetkeksi aikaa, päätettiin kysyä josko sinne nyt mahtuisi siksi aikaa kun kaverin koira ei siellä kerran ole. :) Ryhmänvetäjä sanoi, että sopiihan se, ...

Ihankuin eilen olisi ollut valoisampaa tähän aikaan illasta?? Outoa. Eilen kävin joka tapauksessa taas pelastuskoiraharjotuksissa. Aah! Tuntuu kyllä, että voi hyvinkii olla mun laji :) Täytyy jatkossakin päästä treeneihin (vaikkei sitä koiraa vielä olekkaan). Ja 21. pv on tosiaan hakuluento Leikarilla, mennään sinne sitten kuuntelemaan Lindan kanssa, miten hakukoiria koulutetaan. Eilen sain tosiaan olla yhden kerran maalimiehenä, muuten tarvoin seuraten laumaa ja miten koirilla meni. Yleisesti ottaen meni oikein hienosti. Niin, siis olin nuorempien koirien harkkoja tsiigailemassa, eli niillä oli koulutus vielä hyvin vaiheessaan. Kun oon aiemmin seurannu vain jo koulutettujen koirien treenejä, jotka on lähinnä ylläpitoa - ja todella vaikeita. Kiva vähän päästä sisälle siihenkin, mitä se on nuoremman koiran kanssa ja vasta alottaessa. Vaikka siis siellä ei ikävä kyllä ollut ketään sellasta, joka olisi vasta alottanut. Yksi tyttö on siis ihan uusi, mutta sen koiralle tuli just juoksut, ni...

Ainiin! Siis tosiaan. Pennuille kuuluu hyvää, ja jouduin jo ekan viikon aikana menemään pelkäämään niiden henkien puolesta. Tosiaan Lindan ja kasvattajan piti kävästä kaupoissa ja sillä välin jonkun piti vahtia, ettei pennuille käy mitään. Tuijotin niitä ihan paniikissa koko ajan ja tuuletin tunteella kun Linda ja kasvi saapuivat, eikä kukaan ollut kuollut ! :D Kamalaa olla vastuussa monesta pienestä elämästä. Yhden pienen elämän pystyn huolehtimaan (senkin välillä vähän kyseenalaisesti ;), mutta 7 on jo liikaa! Heikinkin kanssa pelkäsin kokoajan, että se menee rikki. Sillä oli tosin pentuna tapana huutaa niin maan perkeleesti ilman minkään sortin syytä! Joten sinäsä. Nykyään se ei onneksi turvaudu puudeli-itkuun kuin hyvin harvoin ja valituissa tilanteissa ("KATTOKAA MITEN TÄÄ NAINEN PAHOINPITELEE MUA!!!!", ja sitten sitä irrottaa otteensa koirasta silmät ammollaan ja muut katsovat paheksuen, vaikka pidin sitä vain vähän niskanahasta kiinni.. :D) Onhan tuo tosin pari vierast...

Okei, nyt on fyysisesti vähän kurja olo. Onpa ikävää olla nainen! Nukkuminen ahdistaa, tuntuu vaikealta, ja se on ikävää koska normaalisti minulla ei mitään uniongelmia ole. Tai ehkä niitä on näin vanhemmiten alkanutkin olemaan? En oikein tiedä, en voi väittää pitäneeni kirjaa tai mitään. Hmm, kämpässä taitaa kummitella. Heikki tuijottaa tyhjään kohtaan hyvin kiinnostuneena, muttei kuitenkaan "uskalla" mennä sinne. Tai sitten se ihmettelee subbaria, onhan sekin mahdollista Heikin tuntien :) Pitäisi sen kanssa vähän leikkiä takaakiertoja tuolla ulkona, pitää katsoa olenko kirjottanut aiheesta mitään ylös (Suoknuutin ja Leinosen tms videossa oli hyvät neuvot, miten se opetetaan, ja ajattelin että sen saisi opetettua ihan himpessä puiden tms avulla - näin mulle on väitetty). Tai siis vahvistamisestahan olisi kyse. Kohta tulee jo vuosi täyteen kun ollaan alettu harjottelemaan. Vaikka ollaankin tosi hitaasti edetty, niin ei me nyt sentään niin hitaasti. Eilen tosiaan soitin yhteen...

Elikkäs siis. Kävi jännä juttu. Tosiaan Messareiden jälkeen natisin jälleen kerran kaverille, että kun ei toi puudeli oo kuitenkaa Mun Rotu, että mikähän koira vois olla hauska.. Tässä kun Heikille vois kuvitella kaverin ottavansa, se kun on Laumasielu (harvinaisen koira puudeliksi). Silloin tuli sitten esille sellainen rotu kuin lapin porokoira. Itsehän en ollut moisesta koskaan kuullutkaan, ja varmistin Lindalta (paras tietolähteeni eläimistä) että voisiko se olla mun rotu. Linda oli yllättäen aivan samaa mieltä: porkkis vois just sopia mulle. Joten mielenkiinnolla aloin ottamaan selvää. Olin siis aiemmin jo ottanut muunmuassa pyreneiden paimenkoirista ja tollereista selvää. Olin jo aika vakuuttunut, että noutajaa en sittenkään halua enää (kultanennoutaja kun oli eka koira, ja nyt tää vedestänoutava puudeli on nykyinen), vaan että paimenkoiralla voisi olla kylliksi sitä Jotain mitä kaipaan. Useamman kuukauden lueskelin erinnäisiä artikkeleita, selasin kaikki kasvattajien sivut läpi, ...