silkkilampi

 Olen jo vuosien ajan tehnyt itse tarroja. Etenkin, kun huomioi, kuinka kalliita aidosti hienot tarrat ovat, olen huomannut paremmaksi tehdä ne itse. Toki, jos pitäisi ostaa kaikki välineet, ei tarrojen tekeminen itse tulisi halvemmaksi. Mutta koska minulla on ollut Canonin TS6051-printteri jo vuosikymmenen, tarrojen teko ei ole vaatinut uutta alkupanostusta. Alunperin hankin printterini valokuvien tulostusta varten. Joskus hamassa nuoruudessani minulla oli valokuvaprintteri, johon sai oikeita valokuvapapereita. Siis valmiiksi oikean kokoista paperia. Valitettavasti laitteessa oli se perusominaisuus, että tietyn päivämäärän jälkeen se vain lakkasi toimimasta ilman varsinaista ongelmaa. Enkä löytänyt kyseisen printterin hajottua enää toista samanlaista. Nykyisen printterin PITÄISI osata tehdä tulosteita myös pienemmille papereille. En kuitenkaan osaa tulostaa kuin A4-kokoiselle paperille.  No, mutta. Kuitenkin. Yritin löytää kivoja kuvia tarroja varten, ja kävin läpi kaikki koneellani j

 Olen aina rakastanut valokuvausta. Nuorena kuvasin metsää, puita, kiviä, lehtiä ja eniten itseäni sekä koiraani. Silloin käytössä oli Minolta-kamera linssillä, jota ei ehkä edes voinut vaihtaa - tai sitten emme vain perheenä edes tienneet moisesta mahdollisuudesta. Isäni käytyä Amerikassa hän toi sieltä Canonin Rebel -kameran (en muista, mikä sama kamera oli Suomen markkinoilla, enkä aio googlata). Silloin aloin jo hieman hankkia enemmän ymmärrystä kuvaamisesta. Luulen, että en vielä siihenkään hankkinut lisää objektiiveja, mutta muistaakseni se oli ensimmäinen Canon, johon hankin etälaukaisimen.  Olen usein miettinyt jälkikäteen, miten vaativia kuvia olen onnistunut itsestäni ottamaan pelkkää etälaukaisinta käyttämällä. Muistan toki, että harvoin kuvat tarkentuivat oikein - ymmärrän nykyään paremmin, miksi ajastinta käyttämällä kuva yleensä tarkentui ovenkarmiin eikä minuun. Itsehän olin laukaisinta painaessani kameran takana! No, nykyään otan vähemmän taiteellisia omakuvia (sääli!)

 Noniin, viimein sain kuvattua tekeleitäni! Käytin kameran toimintoa, jossa voin katsoa kännykän näytöltä mitä kuvaan ja ottaa sen avulla itsestäni kuvan. Aloitetaan fiilistelykuvalla, kun asettelin kameraa: Tein aivan ihanan väriset leggingsit Patterns for Pirates Pegleg-kaavalla . Vahva suositus, olen tehnyt jo monet todella hyvät leggarit tällä kaavalla. Seuraavaksi ajattelin kokeilla jotain enemmän collegemaista kangasta leggareiden tekoon. Ulkona kun tosiaan tuli tuo takatalvi, ja olisi mukavaa voida kävellä ja pyöräillä palelematta. Olen myös katsellut kiinnostuneena lämpölycraa Flextexiltä . Katsotaan, milloin intoudun tekemään tilauksen. Tämän kertaiset leggingsit tein todella ohuesta vihreästä lycrasta, jonka ostin Tallinnan reissulta marraskuussa tai lokakuussa viime vuonna. Sää oli kurja, mutta tuli ostettua vain tarpeeseen ja tosi hyviä kankaita. Nyt taitaa itseasiassa olla kaikki kankaat siltä reissulta tehty! Jess! : ) Muokkasin kaavaa sillä tavoin, että lisäsin vyötäröka

 Olen halunnut vuosikaudet tehdä itse oman kellon. Vuosikymmenten ajan, jopa. En muista, milloin ostin Sinellistä kellokoneiston, mutta siitä on lähemmäs 15 vuotta, kun ostin IKEAsta kellon ottaakseni siitä koneiston irti. Minulla oli siis kaksi koneistoa (tavaroitani siivotessa löysin nämä molemmat), sekä ostetut viisarit. Valitettavasti minulla ei silti edelleenkään ole itse tehtyä kelloa. Tässä kuva valmiista mandariinisorsakellosta: Tein sorsan aaltopahvista, maalasin värit guasseilla. Olin äärimmäisen ylpeä tekeleestäni. Sorsa onnistui aivan yli odotusten! Olin niin onnellinen osaamisestani värien sekoittamisen suhteen, ja guasseilla maalaaminen alkaa selvästi sujumaan. Hienoa! Tein sorsan rintaan reiän, jotta sain kellokoneiston kiinnitettyä aaltopahviin. Laitoin patterin koneistoon ja sorsan seinälle. Katselin sitä onnellisena ja koin valtavaa "tein sen viimein!"-voittajatunnetta.  Sitten pari päivää myöhemmin huomasin, että koneisto jätättää. Siirsin kellon oikeaan ai